Matkakertomus Wienin turnauksesta 2008: Pojat 1992

Matka Wieniin sujui joutuisasti Austrian Airlinesin siivillä. Sen jälkeen odoteltiin matkalaukkuja ja hankimme liput junamatkalle majoituskoululle. Ja mikä yllätys. Majoitus on Tonavan rannalla Donauincel saaressa, isossa jokilaivassa jonka yhteydessä on myös pelikenttämme. Uivassa koulussamme toimii normaalisti Schulshiff bundesgymnasium opinahjo. Joten turnausmajoitukseen ja peleihin tämähän on ihan mainio. Ainakin erikoisin missä ollaan oltu majoittuneena.

Iltapäivällä oli alun perin tarkoitus lähteä eläintarhaan. Menimme ensin kiinalaisravintolaan syömään ja siellä valmentajat tekivät päätöksen, että koska ilma on viileä ja sateinen niin ei lähdetä eläintarhaan palelemaan ja vilustuttamaan itseämme. Lähdimmekin sitten porukassa Maria Hilferstrabelle shoppailemaan. Osa pojista ei kyllä tajunnut shoppailun merkitystä, mutta saivatpahan hekin aikansa kulutettua kadun ja kauppojen ihmisvilinässä.

Auringon laskiessa suuntasimme sitten kulkumme U6 pikaratikalla ”jokiristeilijällemme”. Huomenna sitten alkavat turnauspelit ja kroppa kaipaa varmasti lähtöaamun aikaisen herätyksen vuoksi kunnon yöunet.

2.päivä tiistai 18.3.2008. Pelit alkoivat tappiolla ja voitolla.
Hyvin nukutun yön jälkeen aamu alkoi järjestäjien aamupalaan tutustumisella. Leipää ja suklaalevitettä. Onneksi lähes kaikilla mukana kumminkin kotimaista kaurapuuroa. Sen jälkeen lähdettiin aamulenkille. "Risteilijästämme" ulos päästyämme alkoi sataa rakeita ja lunta. No ei väliä, emme olleet sokerista. Sitten vain odoteltiin keskipäivää, jolloin on ensimmäisen pelin aika. Hyvä keskittymistreeni luokassa ja sen jälkeen käytävälle lämmittelemään.

Päivän ensinmäisessä ottelussa vastassa oli itävaltalaisjoukkue Basketclups. Ensipeli oli pojillemme vaikea, kun puolustus vuoti ja levypallot päätyivät yhtenään vastustajan hyppysiin. Eikä tuo oma hyökkäyspelikään sujunut kuin ajoittain vauhdikkaasti. Ottelun  loputtua taululla lukemat 34-57 vastustajalle.

Toisessa ottelussa oli vastassa saksalaisjoukkue Hoffnungsthal. Se päättyi poikiemme voittoon lukemin 52-40. Vaikka voitettiin, oltiin kuitenkin yhtämieltä siitä että pelimme ei kuitenkaan sujunut mitenkään hyvin. Parannettavaa riittää, jotta jatkopelihin selvittäisiin.

Pelien jälkeen suuntasimme kohti Stadhallea, joka on turnauksen keskuspaikka ja jossa mm. ruokailu on järjestetty. Lupauksista huolimatta emme saaneetkaan lounasta kun  lounasaika oli jo päättynyt. Jostain ruokalan emännät loihtivat meille kuitenkin leipää, vettä ja omenoita.  Päätettiin kuitenkin jäädä hallille odottamaan suoraan päivällisen alkua. Katseltiin vanhempien junnujen pelejä ja hypisteltiin turnauspaitoja ym. tekstiilejä. Päivällisellä sitten syötiin outoja taikinapalleroita sienikastikkeessa, leipää, outoa kasvisliemikeittoa ja energiapatukkaa.

Loppuillasta sitten suunasimme tyttöjen ottelupaikalla, jossa kannustimme Visan toisen tyttöjoukkueen ottelussa. Taisi olla kannustuksemme vähän heikohkoa, kun tytöt hävisivät ottelunsa tosin hienon taistelun jälkeen. Sitten suuntasimme taas metroon ja kohti Tonavalle ankkuroitua majapaikkaamme.

(Ps. Kiitokset Tommille päivän tapahtumien kirjaamisesta).

3.päivä keskiviikko 19.3.2008: Keisarilliset aarteet ja tärkeitä otteluita.

Reissumme kolmantena päivänä suuntasimme aamupalan jälkeen Hofburg palatsin Schatzkammer museoon. Siellä säilytetään Itävallan suuruuden ajan kruununkalleuksia. Pojat eivät kuitenkaan ymmärtäneet, että ne istuinpenkit eivät olleet se tärkein tutkimisen kohde, vaan lasivitriineissä olleet kauniit keisarilliset kruunut, valtikat, asusteet ja muut korvaamattoman arvokkaat esineet. Museokäynnin jälkeen mentiin syömään ja sen jälkeen ottelupaikalle odottelemaan päivän tärkeiden otteluiden alkamista. Ensimmäisessä ottelussa vastassa oli viime aikoina meille ”Nokialandialaisille” tuttu Bochumin joukkue. Peli alkoi pojiltamme loistavasti johdettuamme peliä jopa 14-2. Sitten vastustajakin sai pelinsä käyntiin ja lopulta poikamme taipui ottelussa luvuin 42-59. Jatkomahdollisuutemme jäivät siis viimeisen ottelun varaan. Voitto pitäisi tulla.

Viimeisessä ottelussa vastassa oli myös saksalaisjoukkue  Spandau 04. Ottelu alkoi saksalaisilta hyvin ja jatkomahdollisuutemme näytti huonolta. Kuitenkin valmentajakaksikko Santtu ja Juha sai puhallettua poikiin tosi taistelumielialan ja ero alkoi kaventua. Viimeisessä erässä pääsimme jopa tasapisteisiin mutta vastustaja kuittasi tilanteen kolmen pisteen johdoksi muutamia sekunteja ennen ottelun päättymistä. Aikalisällä saatiin sovittua vielä loistokuvio joka myös toteutukseltaankin onnistui. Valitettavasti Tonyn viimeisen sekunnin kolmonen jäi vain hiukan liian lyhyeksi ja voitto meni saksalaispojille. Joka tapauksessa pojat ”kaatuivat saappaat jalassa” loistavan taistelupelin tehneenä. Siihen siis loppuivat pelit, ellei vielä saataisi sovittua joitakin ystävyysotteluita muiden pudonneiden joukkueiden kanssa.

Pelin jälkeen suuntasimme vielä Stadhallelle syömään, jossa tarjolla oli varsin erikoinen päivällinen. Pannukakkua ja hilloa. Tule nyt sillä kasvava urheilija toimeen. Ei muuta kuin lähikauppaan ostamaan kunnon ruokaa joukkueen pelaajille. Voidaan vaikka jatkaa sitä ruokasähläilyä majoitusluokassa, jossa Joelin nuudelit löytyvät aivan muualta kuin Joelin lautaselta. No ainakin opitaan siivoamaan ja pesemään pyykkiä.

Ps. Saadaankohan ensi yönä nukuttua, kun luokan nurkassa nukkuu yksi valmentaja joka luulee nukkuessaan olevan äänestä päätellen karhu.

Aamulla aamupalan jälkeen piti lähteä lenkille, mutta innostuimmekin Visan tyttöjen kanssa pelaamaan läheisessä puistossa amerikkalaista jalkapalloa. Pallon virkaa toimitti tosin limupullo.  Lopputulosta emme tiedä, mutta kivaa oli ja pahimmilta kolhuiltakin säästyttiin.

Muutenkin olemme innostuneet uudesta lajista. Lajin nimi on pöytäjalkapallo. Sen ääressä me kokoonnumme pelaamaan ja ratkomaan päivän mestaruuksia. Meteli on tosin varmasti pelissä kovempi kuin pelin taso.

Puolenpäivän jälkeen lähdimme kannustamaan Visan tyttöjä heidän jatkopeleissään. Eipä auttanut kannustus. Tyttöjoukkueemme pelit loppuivat tämän päivän peleihin. Tosi hienoa, että selvisivät kuitenkin pudotuspeleihin. Meidän pelit ei sittenkään päättyneet alkulohkon otteluihin. Täällä on sellainen tapa, että voi jättää listalle joukkueen tiedot jos haluaa harkkamatseja. Santtu ja Juha tekivät näin ja heti onnisti. Tänään vielä matsi illalla ja toinen vielä perjantai-iltana. No illan matsi sen sitten meille kertoi. Voitimme mennen tullen vastustajamme itävaltalaisen Gmunden joukkueen, vaikka pelasimme ottelun lähes ”puolivaloilla”. Tämä joukkue oli selviytynyt pudotuspelien toiselle kierrokselle asti. Ja meidän lohkon kaksi parasta on jo kahdeksan parhaan joukossa. Siis ei selitellä, mutta tosi kova alkulohko sattui meidän jengille.

Illalla vielä matsin jälkeen syömään ja sitten ”risteilijällemme” Tonavalle tai Donaulle niin kuin täällä joesta nimitystä käytetään.

Aamu alkoi lenkillä läheisessä puistossa. Koska lenkki oli vapaaehtoinen, lenkille osallistui tasan yksi henkilö, valmentajamme Santtu. Sitten menimme syömään Stadhallelle. Siellä seurasimme myös tosi jännittäviä välieräotteluita. Tunnelma oli mahtava kun katsojia salissa oli varmaan parituhatta. Ja hienoa oli seurata etelä-eurooppalaisten valmentajien liikehdintää ja äänenkäyttöä peliä johtaessaan.

Klo 12 lähdimme bussilla tutustumaan Wieniin. Oppaan johdolla saimme hieman käsitystä tästä yhdestä Euroopan kauneimmasta kaupungista. Kävimme tutustumassa mm. Schönbrunnin linnaan, jonka edustalla oli ajankohtainen pääsiäistori.  Lisäksi kävimme katsomassa stadionia, jolla ensi kesänä pelataan jalkapallon EM-kisojen loppuottelu. Kiertoajelu kesti yli kaksi tuntia. Sieltä tultuamme lähdimme käymään majoituspaikassa hakemassa pelikamppeet. Peli alkaisi illalla klo 19:15 joten ehtisimme vielä ennen sitä katsoa katsoa Stadhallella turnauksen donkkikisaa. Hessu oli hommannut Tonylle ilmoittautumislapun kisaan, mutta Tony päätti ettei mene muita nolaamaan huippusuorituksillaan. Loppujen lopuksi emme ehtineet kisaa katsoakaan, kun ohjelma hallilla oli jonkin verran myöhässä ja piti lähteä omaan otteluun.

Ottelupaikalle ei ilmaantunutkaan luvattua saksalaisjoukkuetta ja kun samaan aikaan puuttui vastustaja tanskalaisjoukkue Falcon BB.ltä, päätimme pelata heitä vastaan. Joukkue oli pelannut ns. kilpasarjassa ja tippunut siitä alkusarjan pelien jälkeen pois. Ottelu oli tasaista korintekoa puolin ja toisin. Vastustaja jyräsi korin alla ja me nopeilla hyökkäyksillä ja prässipuolustuksella. Lopussa heidän onnistui kuitenkin pussittaa pari kolmosta ja ottelu oli ratkennut. Voittotulos tanskalaispojille 50-43.

Ottelun jälkeen jakauduimme kahteen ryhmään. Heihin jotka lähtisivät discoon tyttöjen kanssa ja heihin jotka menisivät suoraan majapaikkaan. Tosin majapaikkaan lähti myös osa tytöistä, joten näiden poikien ei sinnekään tarvinnut keskenään matkustaa.

Miten sitten discossa meni. Siitähän ei tämän kirjoittaja ole kuullut kuin huhuja. Ja niitä ei voi tähän kirjoittaa.

Poikien vastausprosentti 100 % osallistujista.